01.02.2014
Kuluneella viikolla sain vihdoin yliopistolta kanslerin hyväksynnän dosentin arvolleni. Viime vuoden marraskuussa pidin dosentuuriluennon, jonka jälkeen arvonimiprosessi eteni pikkuhiljaa byrokratian rattaissa viimeisenä etappinaan kanslerin hyväksyntä. Dosentuuriluentoni käsitteli taittovirhekirurgian historiaa sen alkupäivistä nykyaikaan saakka.
Kuten monet muutkin lääketieteelliset alat, myös taittovirhekirurgia on kehittynyt huimaa vauhtia. Alkuaikojen uranuurtajat käyttivät nykymittapuulla hyvinkin karkeita menetelmiä. Noista ajoista erityisesti turvallisuus on kehittynyt huimasti. Yksi turvallisuutta lisäävä tekijä on tieteellisen tutkimusdatan kerääntyminen ja sen hyödyntäminen. Tutkimusdataa saadaan luonnollisesti kerättyä muun muassa kokemuksen kautta.
Olen halunnut olla mukana tutkimuksen saralla omalla panoksellani. Erityisesti Lasik- ja FemtoLasik®-leikkausten tutkimus on ollut lähellä sydäntäni. Pelkästään dosentin arvoa varten tarvitaan 20 tieteellistä julkaisua. Julkaisuissani olen tutkinut tuhansia leikkaamiani potilaita erityisesti saavutetun näön tarkkuuden sekä sarveiskalvoläpän ominaisuuksien suhteen.
Tieteellisen tutkimuksen lisäksi tekniikka on oleellinen osa leikkauksen turvallisuutta. Aiemmin esimerkiksi jalkapolkimia oli leikkauksen aikana käytössä seitsemän kappaletta. Aiemmin myös itse leikkaus oli paljolti lääkärin käsityötä, kun nykyisin se on pitkälti tietokoneistettua. Tekniikan kehitys näkyy muun muassa niin, että tänä päivänä jalkapolkimia on vain kaksi, mikä lisää osaltaan leikkauksen turvallisuutta.
Tietokoneohjattuun laserleikkaukseen on tullut myös ohjelmistollisesti lukuisia turvallisuuspäivityksiä. Nykypäivänä esimerkiksi lähes kaikki leikkauksen vaiheet vaativat erillisen hyväksynnän. Tällöin ei päädytä tekemään vahingossa jotain sellaista, mitä ei haluta.
Nämä olivat vain pari esimerkkiä lukuisista kehitysaskelista tekniikan saralla. Muun muassa edellä mainittujen turvallisuusseikkojen vuoksi käytän itse luottavaisin mielin FemtoLasik®-tekniikkaa.
